Kake kävi äitienpäiväaattona Kajaanissa ryhmänäyttelyssä. Tuomarina olleen Kati Kilpeläisen mielestä Kake oli EH:n arvoinen. Arvostelu:

Kookas vahva uros, jolla hyvät mittasuhteet. Vahva luusto. Hyvät pään mittasuhteet. Silmät voisi olla suuremmat. Lyhyt kaula, etuasantoinen lapa. Eturintaa saisi olla enemmän. Vahva runko. Saisi olla paremmin kulmautunut takaa. Hyvä hännän kiinnitys. Liikkuu edestä löysästi, takaa hyvin. Turkki vielä pentumaisen villava.

Tämä oli Kaken toinen esiintyminen virallisissa luokissa. Hieman kuitenkin tuli parannusta edellisestä. JUN-luokassa Kajaanissa esitettiin peräti seitsemän urosjunnua. Yksi uros taisi olla avoimessa ja kaksi veteraaneissa. Narttuja oli vain kolme, kaikki junioreita. Koiria siis yhteensä kolmetoista. Mielestäni aika "erikoinen" jakauma.

Kajaanissa oli muuten hyytävän kylmä ilma. Räntää satoi jo kun Suomussalmelta lähdin ja koko päivän sitä jatkui. Ajoittain maa oli lähes valkoinen. Koska ulkona oli märkää, niin arvata saattaa miten kivituhka palloiluhallissa liisteröityi joka paikkaan, ainakin kenkiin. Harmi, että näyttelyä ei voitu pitää ulkona ja jos ko. halli olisi ollut alusta alkaen tiedossa, niin en olisi Kakea näyttelyyn ilmoittanutkaan. Halli sinällään on hyvä, ei tuule, ei sada sisälle, mutta se pohja - aivan kamala.

Kake on nyt ilmoitettu Joensuun kumpaankin näyttelyyn. Jos mitään erityistä ei tule, niin kumpaankin mennään olipa tuomari kuka tahansa. Sen jälkeen Kake jää joko pitkälle tauolle tai lopettaa näyttelyuransa kokonaan. Pakko on tunnustaa, että Kakesta ei tullut / tule "näyttelykoiraa". Kakelle kävi kuin Ässä-tädille aikoinaan: Pentuna nätti, mutta kasvussa sitten jokin "vinksahti" eikä aikuisena enää niin nätti olekaan. Kieltämättä harmittaa hieman. Tuskin nyt jo lähes vuoden ikäinen koira niin paljoa muuttuu, että näyttelyuraa kannattaisi jatkaa. Ehkä vuoden kuluttua jossain lähiseudun ryhmiksessä ja Joensuun näyttelyissä voidaan pyörähtää - aika näyttää. Kaken turkki on niin erikoisen värinen ainakin nyt, että en raaskisi sitä lyhyeksi leikata, mutta tavattoman työläs ja vaikeahoitoinen se on. Toivottavasti aikuiskarva on helpompaa.

Kakelle kesä on tuonut hieman ongelmia: Ei voi nostaa jalkaa. Niinpä Kake kykkii lähes tyttöjen tapaan. Talvellahan Kake nosti takajalan ylös lumipenkalle ja teki tarpeensa penkkaa vasten, oli kuin liito-orava nahka levällään. Nyt jos ei ole jotain tolppaa lähellä, niin tyttömäisesti onnistuu oikein hyvin. Tolppaakin vasten ottaa tukea nostamallaan jalalla, muuten ei kolmella jalalla pysy pystyssä. Tasapaino Kakella on ollut aina vähän niin ja näin. Kompastelee tasamaalla ja pentuna heitti sellaisia kuperkeikkoja, että pelkäsin sen katkaisevan niskansa. Vieläkin satunnaisesti kompuroi. Jos olisi cocceri, niin korviin sotkeentumista voisi epäillä, mutta nyt en keksi mitään syytä moiseen kompurointiin. Toinen kesän ongelma on se, että Kake imuroi suuhunsa kaiken minkä maasta irti saa. En yhtään ihmettele jos joskus jostain jotain myrkkyäkin löytäisi tai nappaisi kyyn (joita toivottavasti koskaan ei tiellemme sattuisi ihan minun itseni takia) hampaisiinsa. Koko ajan saa olla valppaana mitä tiellä on ja päätyykö se Kaken suuhun. Puruluu on varmaan yölläkin hampaiden välissä. Ja päivällä töissä ollessamme Kake lukee edellisen päivän Karjalaisen tarkkaan: Silppu on sentti kertaa sentti kokoluokkaa, jopa pienempääkin. Niitä on hauska keräillä :) Olenkin vitsinä heittänyt, että Kakella on varmaan syntymässä saatu aivovaurio, niin "omituinen" se on - kaikella rakkaudella.

Parin viikon kuluttua alkaa kesäloma. Heti Joensuun näyttelyn jälkeen auton keula kääntyy kohti Kainuuta. Toivottavasti siellä ei enää silloin rätki räntää. Pihan haravointia on kuitenkin tiedossa, nyt se on vasta hieman aloitettu. Pääasia, että on loma. Siellä on koirillakin isompi tarha ja koppi ulkoiluun. Juhannuksen jälkeen palaillaan, tosin joudun kerran pari käymään loman aikana Reijolassakin. Saavat koirat autokyytiä riittämiin.