Ensimmäinen kuukausi Kaken kanssa on eletty. Yritin jo kerran kertoilla kuulumisia, mutta kirjoitukset blogiin häipyivät jonnekin avaruuteen enkä jaksanut aikaisemmin uudelleen yrittää. Nyt yritän, toivottavasti onnistuu.

Kake on osoittautunut erittäin reippaaksi ja pelottomaksi pojaksi. Pienet tai isommatkaan asiat ei järkytä eikä häntä ole laskeutunut kertaakaan selän päältä. Olipa ääni mikä tahansa, se on Kakesta aivan sama. Kuurosta koirasta ei kuitenkaan ole kyse!

Voin nyt jo todeta, että näin ”voimakasta” ja kovapäistä pentua minulla ei ole vielä ollut. Muutama tahtojen taistelu on jo käyty eli neuvoteltu ihan oikeasti mikä on sallittua ja mikä ei. Kake ei minusta palvelijaa saa vaikka kuinka sitä haluaisi. Lakun kanssa en olekaan varma kumpi meistä on johtaja, kumpikin luulee olevansa. Lakua en ole koskaan joutunut kovemmin komentamaan.

Kake käyttää hampaitaan erittäin paljon. Lahkeessa roikkuminen on erittäin hauskaa. Kaikki mikä irti saadaan, kiskotaan lattialle ja yksi kaapin laitakin on jo muotoiltu uuteen kuosiin. Muutama kynä on tullut tiensä päähän ja muuta pientä puuhastelua aina silloin tällöin. Laku käytti pentuna hampaitaan paljon, mutta jää kirkkaasti kakkoseksi.

Olen saanut myös äänekkään pennun. Haukku on kimeä kun jotain haluaa / odottaa. Huuto oli kamala kun pesin Kaken ja vielä kovempi kun föönasin. Johan Kake kotimatkalla osoitti laulunlahjat: Lähes suoraa huutoa vähintään puolet matkasta Espoosta Reijolaan. Nyt on jo rauhoittunut autossa ja nukkuu. Matkat ovatkin pitkiä mitä ajellaan. Äänenkäytöstä päätellen en pääse ”haukkuvasta ovikellosta” eroon aivan lähivuosina. Kynsien leikkuu kuitenkin onnistuu ilman suurempaa dramatiikkaa.

Eräässä asiassa Kake poikkeaa aikaisemmista pennuistani: Kake tekee sisällä kaikki jätöksensä paperille. Yksikään aikaisempi koira ei ole sitä tehnyt. Tosin paikka on sekä täällä kotona että Suomussalmella olohuoneessa ja vielä perimmäisessä nurkassa. Joskus yöllä tapahtuu paperille vesivahinkoja, joskin Kake herättää minut aika usein – nilkasta puremalla. Myös työpäivinä, jolloin Laku ja Kake ovat kahdestaan, on paperit tarpeen. Eiköhän siisteyskin tule aikanaan. Pennuista Esso ja Laku olivat jo vanhempia ja sisäsiistejä meille tullessaan.

Ensimmäiset rokotukset on otettu ja niihin Kake suhtautui erittäin reippaasti. Ei huutoa, ei rimpuilua, ei mitään eleitä. Myöskään klinikalla olleet toiset koirat eivät kiinnostaneet, halusi vaan olla sylissä mahdollisimman tiukasti ja katsella toisia korkealta. Toiset rokotukset on vajaan parin viikon kuluttua.

Mutta Laku – suorastaan liikuttuneena katselen kuinka isukki leikkii poikansa kanssa. Siis uskomattoman paljon ne leikkivät kahdestaan. Leikki alkoi, kun Kake oli ollut kotona vain kaksi päivää. Kun Laku saa tarpeekseen, se kyllä komentaa Kakea. Saisi joskus komentaa enemmänkin ja paljon kovemminkin huomioiden Kaken umpiluupään. Kake saa hyppiä Lakun päällä lähes miten haluaa. Sukkaa vedetään kirsu toisessa kiinni. Luista ”riidellään” ja ollaan onnellisia jos ne toiselta pois saadaan. Siis uskomatonta! Voi kun saisin kuvia noista tilanteista, mutta leikit ovat niin vauhdikkaita, ettei kuviin jää enintään kuin häntä ja matot rullautuvat mikä minnekin. Muutama tuolikin on leikeissä kaatunut. Laku, joka ei aikaisemmin syönyt puruluita lainkaan, on päässyt eroon vähäisestä hammaskivestään eli Kaken puruluut kelpaavat isukillekin.

Kaikesta huolimatta Kake on erittäin ihana pentu. Pennun pitääkin olla vilkas ja toimelias, mutta uskon kuitenkin että Kakekin rauhoittuu kun ikää tulee. Isänsä on äärimmäisen rauhallinen koira kotioloissa. Kahdesta en luovu… Toivottavasti saan pitää isänkin vielä monta vuotta.