Kuvat: Suvi-Karelia 2012

Kake täytti vuoden muutama päivä sitten (maanantaina 11.6.). Synttäreitään Kake vietti matkalla - matkalla Suomussalmelle. Käytiin tekemässä lomamatka "etelään", Kake isänsä kanssa Reijolaan ja palvelijansa Joutsenoon saakka. Nyt sitten lomaillaan täällä Kainuussa loma loppuun aina juhannukseen saakka. Mikäs täällä on ollessa kun hyttysetkin ovat jo heränneet.

Remontoin myös Lakun ja Kaken tarhaa, tai paremminkin niiden koppia. Koppi on iso, tehty kahdelle lammaskoiralle, mutta nyt siitä sai hyvin muokattua toimivamman näille pienemmille. Koppihan siirrettiin Lehmosta tänne. Koirat ottivat tarhassa kierroksia rakentamisen ajan koska estin niiden tulon koppiin. Jouduin myös käyttämään hyttysmyrkkyä kun ampiainen oli tehnyt oman pesänsä kopin kattoon. Sitä olinkin jo odotellut parikymmentä vuotta eli koko kopin olemassaoloajan. Nyt se odotus palkittiin. Ampparille kävi kuitenkin huonosti, samoin pesälle. Reijolassa rivitalon pihassa on pienempi tarha ja pieni laavu, missä voi sadetta pitää ja varjoa hakea. Hyvin mahtuvat isä ja poika yhdessä siihenkin. Siinä on myös pieni katos, jonka alla näyttävät myös makoilevan. Kakekin alkaa jo viihtyä kummassakin tarhassa, alkuun häkkituomio oli vaikeaa.

Olin päättänyt, että Kaken seuraava näyttely on ensi vuoden puolella jossakin lähiseudun ryhmänäyttelyssä. Päätökset on tehty muutettaviksi. Ajattelin, että tulee kovin pitkä tauko näyttelyihin jos ei syksyn aikana missään käydä. Niinpä ilmoitin Kaken yhteen kesänäyttelyyn, yksi näyttely on harkinnassa ja ainakin yhteen syksyn näyttelyyn vielä Kake ilmoitetaan. (Eri asia on sitten viekö putarhanhoito tai vaikka kalastus "voiton" eikä näyttelyyn osallistuta.) Nuorella koiralla pitkä tauko saattaisi tuottaa ongelmia esiintymiseen ja esittämiseen. Joensuussahan Kake esiintyi jo todella hienosti ja rauhallisesti aina häntää myöten. Odotellaan, miksi turkki muodostuu ja sen jälkeen sitten tehdään lopullinen ratkaisu jatketaanko näyttelykäyntejä vai ollaanko kotona.

 

Kaken ainakin toistaiseksi viimeiset näyttelyt oli suunniteltu Joensuuhun. Lauantaina oli kansallinen näyttely ja sunnuntaina KV. Lauantaina menimme näyttelypaikalle ajoissa ja kävimme "studiokuvassa". Itse on hieman vaikea ottaa kuvia kotioloissa vilkkaasta koirasta, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Kake oli oikein mallikkaasti koko kuvauksen ajan. Kuvaaja ehdotti näyttelyhihnaa kaulaan, mutta ei sitä tarvittu. Kuvausteltta oli kamalan kuuma, Kakella kieli ulkona ja läähätys lisääntyi koko ajan, joten turkin laitto ei ollut kamalan huolellista vaikka kotona hyvä pohjatyö tehtiinkin.

Myös kehän laidalla odottaessa Kake makaili rauhallisesti sateensuojan toimiessa aurinkovarjona. Hihnaa ei ollut kaulassa, mutta mitään haluja pois pöydältä Kakella ei ollut. Raviradalla kävi ajoittain kova tuuli, joten turkinlaitto oli turhaa: jakaus sekaisin välittömästi. Itse näyttely meni odotetusti. Markku Kipinä saneli seuraavasti:

Erittäin vahvaluustoinen, voimakasrunkoinen, runsaassa turkissa esitetty juniori. Hyvin kulmautuneet takaraajat, mutta etuasentoinen pysty lapa. Vahva maskuliininen pää, hyvät linjat. Tummat silmät, purenta ok. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä taka-askeleella, mutta lyhyt löysä edestä.

Kolmesta uroksesta Kake oli JUN EH3. Tuomari mittasi myös Kaken (kuten suurimman osan koirista), mutta harmikseni mittaustulosta ei kirjattukaan arvostelulomakkeelle. En sitä myöskään tajunnut kysyä kun luonnollisesti oletin sen kirjatuksi. Kehässä käyttäytyminen oli myös kympin arvoinen. Kake seisoo nätisti pöydällä ja antaa tuomarin tutkia itsensä kirsusta hännänpäähän hievahtamattakaan paikaltaan. Liikkeet tehdään pääsääntöisesti löysässä hihnassa ja maassakin maltetaan seisoa. Häntä on myös hyvin selän päällä eikä enää "letkua". Kaken käytöksestä näyttelypaikalla ja kehässä olen todella tyytyväinen.

Sitten: Mikään ei ole niin tärkeää kuin koiranäyttely - paitsi puutahanhoito

Tänään sunnuntaina en näyttelyyn Kaken kanssa enää lähtenyt, vaan keskityin pihan laittoon. Jo lauantai-iltana alkoi tuntua siltä ettei huvita. Ja kun näin, miten Kake ja Laku riemastuivat toisistaan kun näyttelystä kotiin tultiin, niin en enää tänään jättänyt Lakua yksin. Minä olin eilen aivan "näkymätön", mutta Kaken kotiintulo sai isukin riemusta sekaisin. Pihanlaitto oli siinäkin mielessä tarpeen, että huomenna lähden koirien kanssa kohti Kainuuta loman viettoon. Nyt pääsen paremmalla omalla tunnolla lähtemään kun rästissä olleet hommat on tehty. Olisin lähtenyt jo tänään, mutta yo-lahjan osto ei onnistunut eilen ja tänään - helluntaina - on kaupat kiinni. Lahja pitää ostaa valmiiksi kun en ole itse juhliin tulossa.

Nyt Kaken näyttelyt on ainakin toistaiseksi ohi. Jos turkki paranee (lue: puolet saadaan pois), niin ehkä ensi vuonna lähialueiden ryhmänäyttelyt ja Joensuun näyttely elokuussa ovat tähtäimessä. Vaikka Kaken turkki on tavattoman vaativa ja työläs, niin en värin vuoksi raaski sitä ajaa pois. Se nopeuttaa myös kehään pääsyä - jos ihmeitä tapahtuu. Moni on nimittäin "lohduttanut" minua, että Kake muuttuu vielä, mutta itse en siihen usko. Se on nyt jo lähes vuoden ikäinen ja oletan ettei tuon kokoluokan koira kovin paljoa muutu. Joku isokokoisen rodun edustaja voi olla valmis vasta usean vuoden iässä, mutta tibbe tuskin enää muuttuu. Turkki saisi ohentua kuitenkin. Toisaalta runsaan turkin hoito on siinä mielessä helpompaa, ettei sitä tarvitse säästellä. Omat lammaskoirani (ja moni muukin lammaskoira) olisi kateellinen Kakelle turkista, niin paljon siinä on karvaa.

Kake kävi äitienpäiväaattona Kajaanissa ryhmänäyttelyssä. Tuomarina olleen Kati Kilpeläisen mielestä Kake oli EH:n arvoinen. Arvostelu:

Kookas vahva uros, jolla hyvät mittasuhteet. Vahva luusto. Hyvät pään mittasuhteet. Silmät voisi olla suuremmat. Lyhyt kaula, etuasantoinen lapa. Eturintaa saisi olla enemmän. Vahva runko. Saisi olla paremmin kulmautunut takaa. Hyvä hännän kiinnitys. Liikkuu edestä löysästi, takaa hyvin. Turkki vielä pentumaisen villava.

Tämä oli Kaken toinen esiintyminen virallisissa luokissa. Hieman kuitenkin tuli parannusta edellisestä. JUN-luokassa Kajaanissa esitettiin peräti seitsemän urosjunnua. Yksi uros taisi olla avoimessa ja kaksi veteraaneissa. Narttuja oli vain kolme, kaikki junioreita. Koiria siis yhteensä kolmetoista. Mielestäni aika "erikoinen" jakauma.

Kajaanissa oli muuten hyytävän kylmä ilma. Räntää satoi jo kun Suomussalmelta lähdin ja koko päivän sitä jatkui. Ajoittain maa oli lähes valkoinen. Koska ulkona oli märkää, niin arvata saattaa miten kivituhka palloiluhallissa liisteröityi joka paikkaan, ainakin kenkiin. Harmi, että näyttelyä ei voitu pitää ulkona ja jos ko. halli olisi ollut alusta alkaen tiedossa, niin en olisi Kakea näyttelyyn ilmoittanutkaan. Halli sinällään on hyvä, ei tuule, ei sada sisälle, mutta se pohja - aivan kamala.

Kake on nyt ilmoitettu Joensuun kumpaankin näyttelyyn. Jos mitään erityistä ei tule, niin kumpaankin mennään olipa tuomari kuka tahansa. Sen jälkeen Kake jää joko pitkälle tauolle tai lopettaa näyttelyuransa kokonaan. Pakko on tunnustaa, että Kakesta ei tullut / tule "näyttelykoiraa". Kakelle kävi kuin Ässä-tädille aikoinaan: Pentuna nätti, mutta kasvussa sitten jokin "vinksahti" eikä aikuisena enää niin nätti olekaan. Kieltämättä harmittaa hieman. Tuskin nyt jo lähes vuoden ikäinen koira niin paljoa muuttuu, että näyttelyuraa kannattaisi jatkaa. Ehkä vuoden kuluttua jossain lähiseudun ryhmiksessä ja Joensuun näyttelyissä voidaan pyörähtää - aika näyttää. Kaken turkki on niin erikoisen värinen ainakin nyt, että en raaskisi sitä lyhyeksi leikata, mutta tavattoman työläs ja vaikeahoitoinen se on. Toivottavasti aikuiskarva on helpompaa.

Kakelle kesä on tuonut hieman ongelmia: Ei voi nostaa jalkaa. Niinpä Kake kykkii lähes tyttöjen tapaan. Talvellahan Kake nosti takajalan ylös lumipenkalle ja teki tarpeensa penkkaa vasten, oli kuin liito-orava nahka levällään. Nyt jos ei ole jotain tolppaa lähellä, niin tyttömäisesti onnistuu oikein hyvin. Tolppaakin vasten ottaa tukea nostamallaan jalalla, muuten ei kolmella jalalla pysy pystyssä. Tasapaino Kakella on ollut aina vähän niin ja näin. Kompastelee tasamaalla ja pentuna heitti sellaisia kuperkeikkoja, että pelkäsin sen katkaisevan niskansa. Vieläkin satunnaisesti kompuroi. Jos olisi cocceri, niin korviin sotkeentumista voisi epäillä, mutta nyt en keksi mitään syytä moiseen kompurointiin. Toinen kesän ongelma on se, että Kake imuroi suuhunsa kaiken minkä maasta irti saa. En yhtään ihmettele jos joskus jostain jotain myrkkyäkin löytäisi tai nappaisi kyyn (joita toivottavasti koskaan ei tiellemme sattuisi ihan minun itseni takia) hampaisiinsa. Koko ajan saa olla valppaana mitä tiellä on ja päätyykö se Kaken suuhun. Puruluu on varmaan yölläkin hampaiden välissä. Ja päivällä töissä ollessamme Kake lukee edellisen päivän Karjalaisen tarkkaan: Silppu on sentti kertaa sentti kokoluokkaa, jopa pienempääkin. Niitä on hauska keräillä :) Olenkin vitsinä heittänyt, että Kakella on varmaan syntymässä saatu aivovaurio, niin "omituinen" se on - kaikella rakkaudella.

Parin viikon kuluttua alkaa kesäloma. Heti Joensuun näyttelyn jälkeen auton keula kääntyy kohti Kainuuta. Toivottavasti siellä ei enää silloin rätki räntää. Pihan haravointia on kuitenkin tiedossa, nyt se on vasta hieman aloitettu. Pääasia, että on loma. Siellä on koirillakin isompi tarha ja koppi ulkoiluun. Juhannuksen jälkeen palaillaan, tosin joudun kerran pari käymään loman aikana Reijolassakin. Saavat koirat autokyytiä riittämiin.

Pääsiäisen aikaan Kake hoiti linjojaan reippaalla ulkoilulla. Tarkoituksena oli saada löysyyttä pois liikunnan avulla. Muutaman päivän urakointi ei suuria muutoksia tuo, mutta yritettävä on. Perjantaina ja lauantaina käytiin Suomussalmen kirkonkylän puolella Kiannan rantoja kiertelemässä noin 10 km:n verran. Laku oli myös mukana, mutta lauantaina minulta paloi päreet ja päätin ettei Lakun tarvitse hiihtämiseen enää osallistua. Se on kumma haahuilija. Jokaisesta moottorikelkan risteyksestä piti yrittää pois matkasta. Välillä Laku oli useamman sata metriä jäljessä ja sitä sai odottaa. Koko ajan ylipäätään sai vahtia tuleeko se vai ei. Matka ei kovin ripeästi edennyt. Raivostutti koko koira. Tuskin oli kyse Lakun huonosta kunnosta, väsyneen oloinen se ei ollut. Ennemminkin kyse oli siitä, että Lakua tympäisi koko hiihtotouhu ja osoitti mieltään. Senkin tuo koira osaa. Kake pysyy hyvin mukana, joskus jopa liian lähellä eli pää on minun polvien välissä kun hiihdän. Myös Eevi kulki mukana hyvin.

Sunnuntaina ja maanantaina käytiinkin sitten Kaken kanssa hiihtämässä aivan kahden. Nyt hiihdeltiin kulttuurimaisemissa eli lähdettiin Esson rannasta kohti Turjanlinnaa. Olisin mennyt Turjanlinnan saunan terassille hetkeksi aurinkoa ottamaan, mutta sehän oli jo kansoitettu useamman hiihtäjän voimin. Kiersin sitten Niettussaaren, saaren johon Ilmari Kianto on haudattu. Saaren toisessa päässä on Kiannon pojan (tai pojan lasten) kesänviettopaikka ja ilmeisesti siellä oli väkeä nyt pääsiäisen vietossa. Moottorikelkan jälkiä pihapiirissä näkyi ja oletettavasti saaressa on boheemia porukkaa edelleenkin, sillä lähes kaikki ovet olivat auki. Liekö tuo porukka ollut Turjanlinnan saunan terassilla kun suksien jälkiä siihen suuntaan mökiltä lähti. Maanantaina hiihdin saman reitin Kaken kanssa ja jälleen sauna oli "vallattu" ennen minua. Niettussaaren mökin ovia en ajatellut olivatko auki vai kiinni.

Ilma oli mitä parhain. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja aurinkovoide oli tarpeen. Jäällä oli väkeä vaikka kuinka paljon, mutta tilaa oli Kakenkin juosta vapaana. Hiihtäjiä, kävellen liikkeellä olevia, pilkkijöitä, moottorikelkkailijoita. Olipa jäällä potkukelkan ja lumikenkienkin jälkiä. Koiriakin oli useampia. Maanantaina kävin hiihtämässä aikaisemmin aamupäivällä ja silloin jäällä oli väkeä sunnuntaita vähemmän. Matka Niettussaaren ympäri hiihtäen oli kartasta katsottuna 8 - 10 km. Hieman vaikea arvioida kun ei aivan tarkkaa hiihtoreittiä pysty kartalla hahmottamaan. Kianta on säännöstelty järvi ja rannoista päätellen veden pinta on 3 - 4 metriä kesäkorkeutta matalammalla. Oli kyllä niin mahtava pääsiäinen, että olisin toivonut voivani jäädä hiihtämään pidemmäksi aikaa. Työt häiritsee pahasti harrastuksia. Kakekin ilmiselvästi nautti.

Apua, nyt se on sitten alkanut: Kaken pentukarva alkaa irrota. Huomasin pääsiäisen aikaan, että Kaken toisessa poskessa on iso takku. Se oli tullut vajaassa viikossa ja ilmeisesti se Kakea häiritsi kun poskeaan rapsutteli. Harjasin takun auki. Hiihtovaljaiden alle tulee helposti takkuja, mutta ne ovat pieniä verrattuna tuohon posken paakkuun. Varmaan aikaisemmin koirissani ei tuollaisia takkuja ole ollutkaan, mutta ei kyllä ainoallakaan ole ollut noin paljon karvaakaan kuin Kakella on. Kotiin tultua sitten otin koko koiran käsittelyyn. Tai eilen en ennättänyt käsitellä kuin toisen kyljen, toisen vuoro on tänään. Karvaa lähti enemmän kuin Kakesta on tähän mennessä lähtenyt yhteensä.

Tänään käytiin töiden jälkeen koirien kanssa Reijolan pelloilla moottorikelkan jäljillä ulkoilemassa. Koirat pysyivät puhtaina, autolla tosin mentiin ensimmäinen kilometri. Yöpakkasia voisi olla vielä, että lumet säilyisi. Ja toiveissa olisi vielä parin viikon kuluttua päästä Kiannalle hiihtelemään.

Kake kohotti kuntoaan hiihtoreissuilla, mutta velipoika Sepi kunnostautui muuten. Elisalta tuli iloinen pääsiäisviesti: Sepi-veikka sai ensimmäisen sertinsä sunnuntaina Lappeenrannan näyttelystä. Hienoa Sepi ja onnea Elisa, siitä on hyvä jatkaa.