Loppiaisviikonloppu toi Kakelle roppakaupalla uusia kokemuksia.

Perjantaina käytiin potkukelkkailemassa, Kake näki sen kulkuneuvon ensimmäistä kertaa. Mikä ihana keli: Puhdas lumi, hiekoittamattomat (mutta ei liukkaat) pyörätiet ja muutama aste pakkasen puolella. Kelkka luisti ja koirat nautti noin 5 km lenkistä. Tosin vapaana ei voinut koiria pitää kun ajotie kulki vieressä – se oli miinusta.
 
Lauantaina oli siivouspäivä ja koirat viettivät sen pari tuntia omassa tarhassaan, jonka jälkeen lähdettiin noin 4 km:n kävelylenkille metsätielle, jossa kaikki kolme saivat juosta vapaana. Meidän pojat nauttivat kun Eevi-sisko-täti on mukana. Eevistäkin on tullut jo vanha kun ei Kakea suuremmin komentele vaikka Kake riekkuukin Eevin ympärillä. Toisin oli ennen kun Eevi ja Laku olivat nuoria, veli oli siskonsa komennossa.
 
Sunnuntaina oli sitten vuorossa 4 km:n hiihtolenkki. Koirat saivat juosta vapaana. Sen lisäksi, että sää oli mitä parhain, niin ladut olivat todella hyvät. Sai valita hiihtääkö ”pertsaa” vai vapaata. Laku ja Eevi olivat pertsan kannalla ja Kake perässäni vapaata – joskin minä hiihdin vapaan uralla pertsaa kun Kake polki latuja niin pahasti. Ei raukka osannut kulkea latu-urassa, ensimmäistä kertaa kun hiihtämässä oli. Heikki Kovalainenkin oli sanonut talvilomallaan, että Suomussalmen hiihtoladut ovat paremmat kuin Rukalla enkä yhtään epäile etteikö olisi ollut oikeassa. Hyvään kuntoon ne jäi vielä koirien jäljiltäkin ja latu oli vielä luvallinen koiralatu.
Hiihtolenkin jälkeen muutaman tunnin lepo ja Kake lähti ensimmäiseen näyttelykoulutukseensa. Kake oli ensin sitä mieltä, että ei halua ollenkaan osallistua kun oli muitakin koiria. Loppujen lopuksi Kake oli oikein mallikkaasti vaikka aluksi luuli, että siellä kuuluu haukkua koska muutama muukin niin teki. Liikkeet menivät hyvin, seisominen tuotti vaikeuksia ja häntäkin painui alas, mutta parannusta oli loppua kohti. Hampaansa näytti hyvin ja muutenkin antoi kokeilla itsensä läpi. Olin positiivisesti yllättynyt ja nyt varmemmalla mielellä lähtemässä näyttelyyn Kaken kanssa. Laku teki sillä aikaa kauppareissun kävellen.
Doggaajilla, pienellä ja uudella koirayhdistyksellä, on erittäin hyvä koirien koulutustila. Entisen kaupan ”takahuone” pöytineen, tuoleineen ja koirahäkkeineen, pari vanhaa nahkasohvaa koulutustilan seinustalla, isot ikkunat joista näki hyvin koiran liikkeet kun ulkona oli melko hämärää, lattialla sentin solumuovi pehmikkeenä ja sen päällä teipattuna ohut huopamatto tekivät paikasta oikein siistin ja miellyttävän. Harmi, että en tiennyt joutuvani riisumaan ulkokengät, mutta loppujen lopuksi lattia oli erittäin miellyttävä jalalle ja luistamaton jopa sukkajalassa sekä puhdas ollakseen koirien koulutustila. Vaikka kyseessä on entinen kauppa eikä tila ole kovin iso, silti kaksi ryhmää mahtui kuitenkin pyörimään. Koulutustila oli hyvä ja hyvä oli koulutuskin eikä Kaken käytöksessäkään ollut valittamista.
 
Maanantaina oli vielä vapaapäivä ja kävimme aamupäivällä hiihtämässä eilisen lenkin uudelleen. Kun sitten tuli kotiin lähdön vuoro, niin Laku makasi vain tuolin alla eikä tullut pois. Laitoin hihnan kaulaan ja Laku siirtyi makuuhuoneen ovelle istumaan. Se oli vedettävä liikkeelle, ilmeisesti kuvitteli joutuvansa jälleen hiihto- tai muulle lenkille. Autossa sitten kumpikin nukkui tyytyväisenä koko kotimatkan, joka tällä kertaa tehtiin Kajaanin kautta siellä tunniksi pysähtyen.
 
Loppiaisen aikaan Kake myös huomasi lopullisesti tytön ja pojan erot ja alkoi nostamaan jalkaa. Tyttömäiset kyykistelyt unohtuivat - Kake on nyt mies.
Kotiin tultua sain myös mukavan tiedon: Doggaajat ovat päättäneet pitää näyttelykoulutuksia nyt kevään ajan joka sunnuntai ja vielä minulle sopivaan aikaan eli ennätän käydä niissä ennen Pohjois-Karjalaan lähtöä. Kake saa siis toivon mukaan hieman useamman harjoittelukerran ennen virallisia näyttelyitä eikä harjoitukset ole pelkästään näyttelyiden pentuluokkien varassa. Joensuussa vaaditaan jäsenyyttä koulutuksiin, joten täällä en niihin pääse osallistumaan. Ihana mahdollisuus siis päästä Doggaajien harjoituksiin.