Kaken ainakin toistaiseksi viimeiset näyttelyt oli suunniteltu Joensuuhun. Lauantaina oli kansallinen näyttely ja sunnuntaina KV. Lauantaina menimme näyttelypaikalle ajoissa ja kävimme "studiokuvassa". Itse on hieman vaikea ottaa kuvia kotioloissa vilkkaasta koirasta, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Kake oli oikein mallikkaasti koko kuvauksen ajan. Kuvaaja ehdotti näyttelyhihnaa kaulaan, mutta ei sitä tarvittu. Kuvausteltta oli kamalan kuuma, Kakella kieli ulkona ja läähätys lisääntyi koko ajan, joten turkin laitto ei ollut kamalan huolellista vaikka kotona hyvä pohjatyö tehtiinkin.

Myös kehän laidalla odottaessa Kake makaili rauhallisesti sateensuojan toimiessa aurinkovarjona. Hihnaa ei ollut kaulassa, mutta mitään haluja pois pöydältä Kakella ei ollut. Raviradalla kävi ajoittain kova tuuli, joten turkinlaitto oli turhaa: jakaus sekaisin välittömästi. Itse näyttely meni odotetusti. Markku Kipinä saneli seuraavasti:

Erittäin vahvaluustoinen, voimakasrunkoinen, runsaassa turkissa esitetty juniori. Hyvin kulmautuneet takaraajat, mutta etuasentoinen pysty lapa. Vahva maskuliininen pää, hyvät linjat. Tummat silmät, purenta ok. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä taka-askeleella, mutta lyhyt löysä edestä.

Kolmesta uroksesta Kake oli JUN EH3. Tuomari mittasi myös Kaken (kuten suurimman osan koirista), mutta harmikseni mittaustulosta ei kirjattukaan arvostelulomakkeelle. En sitä myöskään tajunnut kysyä kun luonnollisesti oletin sen kirjatuksi. Kehässä käyttäytyminen oli myös kympin arvoinen. Kake seisoo nätisti pöydällä ja antaa tuomarin tutkia itsensä kirsusta hännänpäähän hievahtamattakaan paikaltaan. Liikkeet tehdään pääsääntöisesti löysässä hihnassa ja maassakin maltetaan seisoa. Häntä on myös hyvin selän päällä eikä enää "letkua". Kaken käytöksestä näyttelypaikalla ja kehässä olen todella tyytyväinen.

Sitten: Mikään ei ole niin tärkeää kuin koiranäyttely - paitsi puutahanhoito

Tänään sunnuntaina en näyttelyyn Kaken kanssa enää lähtenyt, vaan keskityin pihan laittoon. Jo lauantai-iltana alkoi tuntua siltä ettei huvita. Ja kun näin, miten Kake ja Laku riemastuivat toisistaan kun näyttelystä kotiin tultiin, niin en enää tänään jättänyt Lakua yksin. Minä olin eilen aivan "näkymätön", mutta Kaken kotiintulo sai isukin riemusta sekaisin. Pihanlaitto oli siinäkin mielessä tarpeen, että huomenna lähden koirien kanssa kohti Kainuuta loman viettoon. Nyt pääsen paremmalla omalla tunnolla lähtemään kun rästissä olleet hommat on tehty. Olisin lähtenyt jo tänään, mutta yo-lahjan osto ei onnistunut eilen ja tänään - helluntaina - on kaupat kiinni. Lahja pitää ostaa valmiiksi kun en ole itse juhliin tulossa.

Nyt Kaken näyttelyt on ainakin toistaiseksi ohi. Jos turkki paranee (lue: puolet saadaan pois), niin ehkä ensi vuonna lähialueiden ryhmänäyttelyt ja Joensuun näyttely elokuussa ovat tähtäimessä. Vaikka Kaken turkki on tavattoman vaativa ja työläs, niin en värin vuoksi raaski sitä ajaa pois. Se nopeuttaa myös kehään pääsyä - jos ihmeitä tapahtuu. Moni on nimittäin "lohduttanut" minua, että Kake muuttuu vielä, mutta itse en siihen usko. Se on nyt jo lähes vuoden ikäinen ja oletan ettei tuon kokoluokan koira kovin paljoa muutu. Joku isokokoisen rodun edustaja voi olla valmis vasta usean vuoden iässä, mutta tibbe tuskin enää muuttuu. Turkki saisi ohentua kuitenkin. Toisaalta runsaan turkin hoito on siinä mielessä helpompaa, ettei sitä tarvitse säästellä. Omat lammaskoirani (ja moni muukin lammaskoira) olisi kateellinen Kakelle turkista, niin paljon siinä on karvaa.