Kake kävi tänään ensimmäisessä JUN-luokan näyttelyssään. "Menestys" oli se, mitä osasin jo etukäteen odottaa. Polvijärvellä Soile Bister tykkäsi Kakesta H:n verran. Keltainen onkin kevään väri ja sopii näin aurinkoiseen päivään erinomaisesti. Kaken arvostelu:

Ikäisekseen erittäin hyvin kehittynyt vahva hieman pitkärunkoinen uros, joka vielä melko löysässä kunnossa. Otsapenger voisi olla vielä hieman selvempi. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Takaraajat voisivat olla vielä pidemmät. Häntä OK. Hyvät litteät etukäpälät. Runsaassa pentukarvassa. Hyvä askelpituus. Laiskat ja raskaat liikkeet. Hyvä luonne, mutta jännittää näyttelytilannetta.

Kake pelkäsi aivan kamalasti näyttelypaikalla ja kehässä liikkumisesta ei olisi tullut yhtään mitään jos ei juuri ennen arvostelua olisi ollut pientä taukoa ja saatu muutamaa kierrosta kehässä pyörähtää. Hännästä olen tuomarin kanssa hieman eri mieltä: mielestäni se on "lötkö" kun on tottunut Lakun napakkaan häntään koukkuineen. Samoin pituuden puolesta Kake vaikuttaa neliömäisemmältä kuin Laku, mutta tuo runsas pentukarva lisää vielä vaikutelmaa pituudesta ja sitä kun ei saa edes kammalla ohennettua. Harjaa ei kehässä ollut nytkään, sillä Kake on vielä niin tottumaton kehäkettu, ettei sitä olisi voinut kuitenkaan käyttää ja karvojen asettelu arvostelua varten ei oikein ilman harjaa onnistu. Meillä oli tänään hyvä maksettu harjoitus, jossa oli yksi erittäin positiivinenkin asia: Kake malttoi seisoa paikallaan koko arvostelun ajan. Pöydällä ei tällä kertaa arvosteltu.

Mietin parin päivän ajan lähdenkö koko näyttelyyn kun flunssa oli tulossa/päällä. Jos olo olisi nyt aamulla ollut eilisen kaltainen, niin en olisi lähtenytkään. Nyt näyttelypäivän aamuna olo oli jo parempi ja matkaan lähdettiin kun näyttely oli noinkin lähellä enkä osallistumista ollut perunut. Tiesin, että Soile Bister on "tiukka tuomari" ja osasin jo ennakkoon varautua juuri H:hon. Aikanaan meidän Jalo sai kaikilta tuomareilta aina ykkösen joko SA:lla tai ilman ja valioitui alle kymmenessä näyttelyssä, vaikka ei olisi edes ykköstä ansainnut alapurentansa vuoksi. Ainoassa veteraaniluokan näyttelyssään, Jalon viimeisessä, sitten sai juuri Bisteriltä kakkosen alapurennasta, josta kyseistä tuomaria kyllä kovasti arvostan.

Kake on kovasti liikuntaa treenaillut keväthangilla. Viikonloppuisin Suomussalmella hiihtolenkit ovat olleet 8 - 11 km päivässä ja täällä Reijolassa kirmailee vapaana keväthangilla Lakun kanssa. Itse joudun painorajoituksen vuoksi tyytymään kävelyyn moottorikelkkauralla. Nyt aamullakin käytiin ennen näyttelyä "hankihyppelyllä" ja samoin heti näyttelyn jälkeen. Laku jaksaa myös hyvin nuo hiihtolenkit ja juoksee hangilla siinä missä Kakekin. Ottavat yhdessä kunnon spurtteja edestakaisin ja ympyrää ja välillä painitaan poikien lailla. Kiva katsoa niiden menoa ja ennen kaikkea sitä, että Laku vielä yli 10-vuotiaana jaksaa tuon ikiliikkujan riekkumiset ja toilailut. Kerrottakoon samalla, että hoitavan eläinlääkärinsäkin ihmeeksi Eevi-sisko-täti jaksaa hyvin myös nuo hiihtolenkit sairaudestaan huolimatta ja Eevillä ne ovat 4 - 10 km:n mittaisia lähes päivittäin.

Nyt mietitään seuraavia näyttelyitä eli ei tähän (vielä) lannistuttu. Olen jo kauan sitten päättänyt, että ainakin Joensuu kuuluu ohjelmaan keväällä kumpanakin päivänä olipa tuomari kuka tahansa ja siinä suunnitelmassa pysytään. Ehkä yksi pienempi näyttely katsotaan jo sitä ennen. Jospa ulkonäyttelyissä Kakella olisi aikaa miehistyä ja saada rohkeampaa otetta näyttelytouhuun. Vaarana uroskoiralla on, että ulkona mennään kuono maassa. Jospa löysyydet ja pentukarvakin olisivat silloin jäämässä jo taakse. Nyt kuitenkin harjatessa jo karstaan jotain alkaa irrotakin. Näillä mennään.